Historiaa

Tiedot siitä, milloin kukkakauppa tuli Suomeen, ovat ristiriitaisia. Varmuudella tiedetään, että jo 1850-luvulla kaupunkiemme säätyläiset lähettivät toisilleen kukkatervehdyksiä ja nuoret maisterismiehet toimittivat kimppuja seppeleensitojittarilleen. Kukat ja sitomotyöt, kuten suomenkielinen termi tuolloin viehättävästi kuului, hankittiin puutarhurilta, joita 1840- ja -50 oli jo useita maan suurimmissa kaupungeissa.

Yksi tällainen kukkien toimittaja pääkaupungissa oli kauppaneuvos Nikolai Sinebrychoffin saksalaissyntyinen puutarhuri Christian Bonhof, joka 23-vuotiaana oli tullut oluttehtailijan palvelukseen. Vuonna 1859 puutarhurimestari Bonhof vuokrasi Helsingin kaupungilta Arkadian huvila-alueen puutarhaa varten. Villa Arkadia sijaitsi Läntisellä Viertotiellä (nyk. Mannerheimintie), Hankkijan aukion ja Eduskuntatalon välisessä laaksossa. Tänne Bonhof rakensi kasvihuoneet ja ryhtyi harjoittamaan myös siemenkauppaa.. Talvella 1870 hän sai kukkiaan myytäväksi Luther & Rudolphin siirtomaatavarakauppaan Unioninkadulle, Kauppatorin ja Senaatintorin väliseen kortteliin. Tuon ajan kirjoitukset puhuvat ’kukkaikkunasta’, kyseessä oli provisiokauppa, jossa myyjäliike sai palkkion myymistään kukista.

Suomen ensimmäinen kukkakauppa

Christian Bonhof joutui kilpailemaan Luther & Rudolphin myyntitilasta MeilahdenToivolan puutarhurin Fredrik Rotkirchin kanssa. Tämä sai Bonhofon avaamaanvuonna 1875 maan ensimmäisen erillisen kukkakaupan puutalossa Eteläesplanadi2:ssa, Espan ja Unioninkadun kulmassa. Kerrotaan, että jouluna 1879 tässä kaupassa järjestetyssä joulukukkien näyttelyssä suurin sensaatio oli kukkiva hyasintti

Hyasintit olivat sensaatio vuonna 1879. Kuva: Jouni Seppänen

Suomen Kukkakauppiasliiton synty

Kukkakauppiaiden yhteistyö syyskuun 29. päivänä 1926 perustetun ja vuoden 1927 alusta toimintansa käynnistäneen Suomen Kukkainvälitysyhdistyksen, nykyisin Interflora-Suomi ry, lähti liikkeelle suotuisasti. Vuonna 1931 jäsenmäärä oli noussut jo 75:een ja yhdistys oli toteuttanut ja monia kukkien menekkiä lisääviä kampanjoita.

Syyskokouksessaan 1930 Suomen Kauppapuutarhureiden Liitto keskusteli vilkkaasti mm. kukkakaupassa esiintyvistä epäterveistä ilmiöistä ja päätti perustaa erityisen ’mustan kirjan’ huonojen maksajien karsimiseksi pois alalta. Alustuksessaan Torsten Barck mainitsi erityisesti ne monet henkilöt, jotka perustavat kukkakauppoja ilman alan kokemusta ja riittävää pääomaa. Vuosina 1930 ja 1931 Helsingissä tapahtui useita kukkakauppojen omstajavaihdoksia, pulakausi syveni ja vastikään perustetut kukkaisrahastot koettiin todelliseksi uhkaksi elinkeinolle. Aika oli kypsä oman etujärjestön perustamiseksi.

Joulukuun 2. päivänä 1931 kokoontui kolmisenkymmentä Helsingin huomattavinta kukkakauppiasta ja jokunen kauppapuutarhuri Suomen Kauppapuutarhurien Liiton mainostoimikunnan kehoituksesta neuvottelemaan yhteisestä kukkapropagandasta ja ilmoittelusta. Kokouksen alkuperäinen aihe oli perustaa paikallinen, Helsinkiläisten  kukkakauppiaiden liitto kukkien menekinedistämistä varten. Vilkkaan keskustelun jälkeen kokouksen yksimielinen päätös oli, että tuollainen paikallinen yhdistys on tarpeen lähinnä yhteisilmoittelun, ammattitaidon kohottamisen, yleisön kasvattamisen, apulaisten kouluttamisen, propagandateon ym. syiden takia. Kokouksen alustajana toiminut Ossian Gauffin ehdotti, että helsinkiläisten lisäksi yhdistyksen jäseniksi tulisi hyväksyä kukkakauppiaita myös muualta maasta ja että yhdistys olisi kaksikielinen, vuotuiseksi jäsenmaksuksi johtaja Gauffin ehdotti 100 markkaa. Asetettiin komitea, johon valittiin herrat Ossian Gauffin, Albert Schmidt, Asser Lindbom ja Dan Ward, laatimaan lopulliset säännöt uudelle yhdistykselle, sekä kutsumaan koolle perustava kokous.

Komitea toimi ripeästi, Suomen Kukkakauppiaiden yhdistyksen, nykyisen Suomen Kukkakauppiasliitto ry,:n, perustava kokous kutsuttiin koolle tiistaiksi maaliskuun 22. päiväksi 1932 klo 19.00. Johtokuntaan valittiin suljetuin lipuin kukkakauppiaat, herrat Dan Ward ja Asser Lindbom, rouva Elma Ignatius, johtaja Yrjö Rikala, neiti Martta Nevalainen, sekä varalle herrat H.G. Söderholm ja K. Kilpeläinen, varalta rouva F. Karila. Suomen Kukkakauppiaiden yhdistyksen johtokunta valitsi keskuudestaan yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi johtaja Yrjö Rikalan, varalle johtaja Dan Wardin ja sihteeriksi ja rahastonhoitajaksi liikennekonttorivirkailija Lennart Johanssonin.

Perustavassa kokouksessa yhdistyksen nimen muoto oli Suomen Kukkakauppiaiden yhdistys – Finlands Blomsterhandlarförbund, ajan myötä nimeksi vakiintui Suomen Kukkakauppiasyhdistys. Vuonna 1951 yhdistyksen nimi muutettiin nykyiseen muotoonsa: Suomen Kukkakauppiasliitto r.y. – Finlands Blomsterhandlarförbund r.f.

Suomen Kukkakauppiasliiton historiikki 1932-1992

Suomen Kukkakauppiasyhdistyksen ja Suomen Kukkakauppiasliiton puheenjohtajat